Maastakäsin työskentelystä

Maastakäsin työskentely on sanana ollut minulle jotenkin epämiellyttävä. Vaikka kaikki sen alle kuuluvat eri tavata tehdä asioita hevosten kanssa, ovat minulle tosi kiinnostavia ja tärkeitä, liittyy sanaan niin paljon kielteistä huomiota. Maastakäsittelijät leimataan helposti kukkahattutädeiksi ja jokaisella on omat suosikkimenetelmä ja käsittelijänsä. Toiset metodit ovatkin sitten usein täysin no no, syystä tai toisesta. Jotkut taas eivät koe maastakäsittelyn olevan lainkaan mitään mitä he tekevät, vaikka hevosen taluttaminen, teki sitä tietoisesti tai ei, on hevosen maastakäsittelyä, jolta on vaikea välttyä, tekipä hevosen kanssa mitä vaan.

Hevosen on varmasti hyvin vaikeata erottaa milloin mitäkin menetelmää käytämme, mutta oppivat toki miten missäkin tilanteessa haluamme heidän toimivan. Hevoselle tarhaan taluttaminen, tiellä taluttaminen, juoksuttaminen tai ohjasajo, ovat varmasti paljon enemmän sama asia mitä haluamme uskoa. Ihminen näissä kaikissa jollakin tavalla kertoo mitä pitäisi tehdä. Meille ihmisille menetelmien nimeäminen antaa toki kanssaihmisille peruskäsityksen siitä mitä hevosen kanssa teemme ja kenen ohjeita seuraamme.

Viime vuonna sain olla mukana tekemässä Hippokseen artikkelisarjaa ohjasajosta ja toisen jutun aiheeksi haluttiin nuoren ohjasajo. Jutussa oli loppujen lopuksi hyvin vähän ohjasajoa ja paljon hevosen toteuttamista ja opettamista perusavuille ja varusteisiin. Eli maastakäsin työskentelyä.

Menetelmät ja eri tavat tehdä hevosen kanssa ovat mielestäni enemmänkin työkaluja joilla voimme vaikuttaa eri ongelmiin ja tavoitteisiin. Jokaisella menetelmällä on omat vahvuudet ja heikkoudet ja hevosesta riippuen eri menetelmä sopii eri tilanteeseen. Mielestäni tärkeintä on että tekemisessä säilyy jokin järjestelmällisyys jossa säännöt eivät muutu, niitä ainoastaan täydennetään hevosen kehittyessä.

Hippoksen nuorten jutusta olen saanut eniten palautetta ja sen rohkaisemana olen yhä useammin peruuttanut ohjasajosta helpompiin menetelmiin tarpeen tullen.

Eri maastakäsittelyn menetelmien vastakkainasettelu ei sovi ajatusmaailmaani ja toisten haukkuminen tuntuu turhalta. Jokainen hevosen kanssa tekevä on hevosen kouluttaja ja hevonen kaipaa sääntöjä ja rutiineja voidakseen ihmisten kanssa hyvin. Jokainen kouluttaja hallitsee jonkin menetelmän parhaiten ja saa sillä parhaiten haluamansa tulokset. Samaa menetelmää voi myös tehdä hyvin eri tavoin. Uuden menetelmän kokeileminen ja opettelu antaa meille aina jotakin hevosihmisenä ja tekee meistä paremman hevosen kouluttajan. On omalla vastuullamme pitää säännöt hevosemme kanssa aina samoina, kokeilimme mitä menetelmää tahansa.

Videolla pian 11 kuukautinen Pelle varsani joka opettelee maastakäsittelyn perusteita. Pelle osaa laskea päätään, väistää takaosaa sivulle, pysähtyä, kunnioittaa tilaani, seurata vierellä, vaihtaa ”juoksuttaessa” suuntaa, nostaa kaviot ja keskittyä kiitettävästi minuun ja pyyntöihin.