Näin hyvin Anders Erikssonin hevoskokoinen vyö istuille tälle shettikselle. Häntävyönkin sain tomimaan pienellä kikkakakkosella.
Vuosi on vaihtunut ja en ole päivittynytblogia aikoihin. Ajattelin nyt taas aktivoitua ja kertoa hieman mitä tässä välissä on tapahtunut. Aloitetaan syksystä jolloin kävin pitämässä ohjasajokurssit Koskella ja Yläneellä ja järjestin alkeiskurssin täällä kotona. Mitä näiltä kursseilta jäi erityisesti mieleen?
Koskella talliporukka oli innokkaana mukana erillaisilla hevosilla. Mukana oli sekä vanhempia hevosia joita haluttin venytellä, ratsuja ja kuntoutuksessa oleva harrasteheppa. Yhdellä suomenhevosella annoin vinkkejä miten sen saa olemaan kevyempi edestä. Teorian jälkeen pidin demon jossa sain käyttää osaavaa kouluheppaa, joka oli höyhenen kevyt kädessä ja varsinainen herrasmies. Sitä ei olltu ohjasajettu aikaisemmin mutta se toimi koko ajan paremmin. Hevonen oli rakenteeltaan sellainen joka helposti liikkuu hieman liian paketissa ja sitä toivottiin ohjasajaen syvempään muotoon venyttämään selkäänsä. Ilman ratsastajan painoa hevonen kulkikin helposti eteen alas, eli ohjasajo tekisi sille hyvää. Vaikka hevonen muuten toimikin hienosti niin laukassa se halusi nostaa ristilaukkaa, mikä oli hieman yllättävää Prix St George tasoiselle hevoselle. Selivisikin että vaihdot ovat hevoselle vaikeita ja syy saattaakin löytyä hevosen kyvystä kantaa itseään laukassa. Ratsastajan tukiessa sitä se ei ristilaukkaa tarjoa, mutta ohjissa se joutui itse tekemään enemmän töitä. Harjoittelemalla laukkaa ohjissa voi vaihtoihinkin löytyä prannusta.
Peiliselfiessä kurssirekvisiitat, kahdenlaiset ajovyöt, raipat ja ohjasajo-ohjat kuivaharjoittelua varten.
Yläneellä kurssille osallistui kaksi varsin sporttista shettistä, joista toisen kanssa harjoittelimme lopuksi hieman avojakin. Näin tuli todistettua että Anders Erikssonin hevoskokoinen vyö lyhimmällä välipalalla sopii hyvin myös juuri yli 100cm ponille. Ponien lisäksi Yläneellä ohjasajoimme paria suomenhevosta ja virolaisen hevosen.
Täällä kotona järjestin alkeiskurssin, jonka osallistujat olivat joko lajille uusia tai hevoset nuoria, tai sekä että. Nuorimmat hevoset olivat 1,5 ja 2-vuotiaat suomenhevoset, joiden tunnit jaettiin kahtia, jotta nuoret jaksaisivat keskittyä eivätkä väsyisi. Ponini Calvinin osallistui (tai veti oman kurssinsa, riippuu miten asiaa katsoo =) ) ohjasajon aloittelijalle. Viimeisenä osallisujana oli 4-vuotias Irish Cob, joka ei ole rodunsa tyypillisin edustaja, vaan melko epäileväinen tapaus.
Eipä tämän kuvan perusteella uskoisi että daami voi olla hieman hermona.
Nuorimman kanssa aloitin lauantain ensimmäisellä ajokerralla pelkällä sisäohjalla joka oli kiinnitetty riimuun ja kuolaimeen. Harjoittelimme liinan päässä liikkumista lähinnä juoksuttamista muistuttavalla tavalla sekä ympyrällä että suoralla. Haluan että hevonen ymmärtää säilyttää liinan päässä tuntuman, suoraan eteenpäin liikkumisen (yrittämättä kiertää minut etukautta) sekä pysähtymään äänimerkistä tai aitaa vasten ennen kuin laitan ulko-ohjan. Tamma oli nöyrä ja oppivainen ja iltapäivällä omistaja pääsi jo kokeilemaan samoja tehtäviä, lisäksi totutimme tammaa ulko-ohjaan. Oikea suunta oli aluksi selvästi hankalempi ja nuoren hevosen luonnollinen vinous oli helppo havaita. Sunnuntaina pääsimme lisäämään ulko-ohjan ja teimme samat harjoitukset kahdella ohjalla. Lisäksi lähdimme hakemaan ulospäin kääntymistä, ei vielä ulko-ohjalla vaan ohjastajan elekielellä. Myös omistaja sai tehtävät sujumaan hyvin ja lupasi jatkaa työtä kotona pienen tauon jälkeen.
Tämä mukava nuori suokki oppi viikonloppuna ohjasajon perusteet.
Yhteenvetona siis kaikki kurssit sujuivat hyvin ja säät suosivat. Jos osallistuit niin kerropa mitä voisi ensi kertaan parantaa!
0 Comments