Tänään tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä kun ensimmäinen ponini Carima jouduttiin päästämään vihreämmille laitumille. Carima oli Welsh B tamma jonka oli tarkoitus varsoa kesällä minulle kolmas varsa, tällä kertaa arabioriista. Olin ostanut ponin kuutisen vuotta aikaisemmin Rullarsbölen ratsastuskoululta missä oli häntä vuokrannut jonkin aikaa ennen ostoa.
Vuosipäivä sai minut muistelemaan miten paljon tämä poni on vaikuttanut elämääni ja miten monesta pienestä asiasta on ollut kiinni että asiat ovat kohdallani menneet niin kuin ovat menneet.
Se että ylipäänsä halusin ja sain ostaa Cariman taisi johtua siitä etten halunnut menettää rakasta ystävääni ja sinnikkyydestä. Olin alkanut vuokraamaan hoitoponiani jolla olin muutamaan estekilpailuunkin päässyt osallistumaan. Poni hyppäsi hyvin mutta oli kuuma eikä sopinut tunneille hyvin. Ponin tilalle tallin omistaja Ingemo Grönqvist halusi toinen poni. Muistan jutelleeni tallikaverille että jos oman hevosen ostaisin, niin en ainakaan ponia, sillä omat ponivuoteni olivat juuri päättyneet.
Jostakin syystä halusin kuitenkin ponin ostaa ja isä piti tähän saada ympäri puhuttua. Muistan taktikoineeni niin että tämä keskustelu käytiin autossa matkalla Poriin lätkäotteluun. Isälläni ei ollut mahdollisuutta luikerrella tilanteesta ja omilla säästöilläni lupasin ponin kustantaa, lisäksi vannoin ymmärtäväni ettei kielimatkoja kannattaisi kysellä.
Seuraava muisto on keskustelu tiukan lukion luokanopettajani kanssa siitä, onko hevosnäyttelyyn osallistuminen syy olla koko päivän pois koulusta. Silloin taisi perustelut olla huonommin suunnitellut, mutta sain vapaan läpi. Ei tainnut itsellenikään olla sen enemmän syytä näyttelyyn lähteä, mutta kivalta se varmasti oli kuulostanut, kun tallinomistaja kysyin haluanko ponini kanssa mukaan.
Näyttelyvalmisteluissa silloinen estevalmentajani Johku Mikkola ohjeisti ratsastamaan ja juoksemaan niin paljon kun vaan sain ponin ravaamaan ja raviahan siltä löytyi. Muodossa ei kyllä esteponin pysynyt. Ihmetys oli suuri kun päädyin kehään uudemman kerran esittelemään 42p ktkI tammaani. Liisa Palmrothin sanat, että tästä käynnistä saisi hevosetkin ottaa mallia ovat jääneet mieleeni.
Näyttelyn jälkeen muistan vastanneeni yläkerran harmaaseen faksipuhelimeen ja jutelleeni Welsh yhdistyksen henkilön kanssa, joka soitti kysyäkseen mistä tällainen tamma oli löytynyt ja että se kyllä pitäisi ehdottomasti varsottaa. Hän suositteli minulle oria ja ilmeiseti ponin kehujen siivittämänä, sain tähänkin luvan. Opastusta jalostukseen saimme äitini kanssa Brobyn tallilta, jolla oli vankkaa kokemusta jalostuksesta ja jossa molemmat varsat syntyivät. Äitini pitkälti hoiti ja liikutti tamman sen ollessa kantavana kahdesti.
Ensimmäiselle varsalle hankittiin koppakärryt ja tarkoitus oli opettaa poni ajolle ja ajaa teillä hieman voimaa ennen sisäänratsastusta. Poni ei kuitenkaan arvostanut puisia aisoja joita hänen perässään yritin vetää ja kun poni jatkuvasti kirmasi tiehensä peltojen poikki viimeistään kun astuin aisojen taakse, totesin että on saatava apua. Apua löytyi naapurikylältä ja Schanne sai ponin ryöstöyritykset kerralla loppumaan. Kotiläksyksi saimme ohjeita miten edetä ja saimme ponin hyvän ystäväni ja tulevan groomini Sofia Bussmanin kanssa opetettua ajolle. Jokun ajan päästä muistan saaneeni Schannelta soiton joka alkoi sillä että hän soittaa tarkistaakseen olenko vielä hengissä ja olenko päässyt ajossa eteenpäin. Sitä en muista enää miten ensimmäisellä ajotunnille päädyimme, mutta onneksi valjakkoajo tuli tutuksi ja vei mennessään. Suunnitelmani oli ratsuttaa ponivarsat ja myydä ne esteponeiksi.
On pelottavaa ja kiehtovaa ajatella että olisin aivan eri ihminen ja eläisin varmasti aivan erilaista elämää jos muutaman pieni asia olisi mennyt toisin. Jos opettaja olisi kieltänyt lähtemästä näyttelyyn tai jos rotuyhdistyksestä ei olisi tullut soittoa tai jos varsa olisi pysynyt aisojen välissä ilman apua.
Carimasta olisi paljon kerrottavaa ja tuntuu että hän on elänyt mukanani Calvinin kautta. Calvin on perinyt hyvin paljon emältään ja meillä on takana jo 22 yhteistä vuotta.
0 Comments