Ohjasajotunnilla

Pääsin viime sunnuntaina pitkästä aikaa ohjasajotunnille! Olipa hauskaa!

Olen jo pidempään miettinyt uskaltaisinko kysyä ratsastuspuolen valmentajaa pitämään minulle tunnin ohjasajaen. Päätin kuitenkin pyytää (entistä) oppilastani. Tunti meni oikein hyvin ja odotan jo innolla jatkoa viikon päästä. 

Sissi valmiina aloittamaan, takkini heitetty sivuun.

Ajattelin kuitenkin nyt peruuttaa tunnelmiin ennen tuntia ja miten valmistauduin siihen. Mietin myös miksi hevonen usein tuntuu tunnilla erillaiselta kuin muulloin.

Koska en pitkään aikaan ole ollut tunnilla, odotin sitä innolla mutta myös pienellä jännityksellä. Miltä tuntuisi tehdä toisen antamia tehtäviä? Mitä jos joutuisin tekemään asoita jotka ei mielestäni sopisi Sissin tämän hetkiseen kehitykseen tai joutuisinko olemaan hankala oppilas joka selittelee ja välttelee tehtäviä?

Menin talliin ja laitoin ponit ulos ja Sissi jäi yksin sisälle. Se ei ole hänelle mikään ongelma mutta usein jos liikutan aamulla niin pidän toisen ponin hänen seuranaan. En tiedä vaikuttiko yksin olo vai minun varmastikin hevosen mielestä muuttunut olemus kun tähtäsin siihen että olisin valmis aloittamaan työt kentällä tasan klo 10. Tavallisestihan valmistaudumme ihan omaan tahtiimme. Joka tapauksessa Sissi kääntyi takanurkkaan kun menin suitset kädessä karsinaan. Samoin hän teki myös kun oli vasta tullut meille. Olen työstänyt asiaa ja nyt hän tulee aina ovelle vastaan. Vaihdoin taktiikkaa ja hain harjan ja harjasin hänet karsinassa. Harjauksen aikana tuli kaksi (!) lantakasaa karsinaan. Olin aika yllättynyt miten hermostuneeksi olin hänet saanut. Pilkoin taskuuni muutaman porkkanapalkkion.

Porkkanat, mukamas kiire ja säätöä.

Laitoin suitset ja otin Sissin käytävälle. Ohjasajovyöni oli edellisenä päivänä ollut kurssilla toisella hevosella ja huomasin etten ole kiinnittänyt huomiota missä reijässä häntäremmiä olen pitänyt. Omat säädöt olisi hyvä pitää mielessä. Kilpaillessani ne olivat tarkkaan mielessä, mutta nyt on selvästi varaa skarpata. Tuntia on turha käyttää valjaiden säätämiseen tai sen miettimiseen tuntuuko hevonen oudolta säätöjen takia.

Vilkaisin kelloa, 9.38 kun olin suunnitellut ehtiväni kävellä 20 min ennen tuntia ja huomasin ohjia laittaessani että olin lähes hengästynyt tai sitten hengitin vaan niin pinnallisesti. Joka tapauksessa en hengittänyt syvästi ja tavallisesti. Kiirehtiminen vaikutti siis hengitykseeni  ja ei ihme jos Sissi oli ihmeissään. Yllätyin että tutun pitämä tunti vaikutti minuun näin paljon.

Olimme valmiita ja lähdimme ulos tallista. Heti ulkona huomasin että olin unohtanut hanskani. Ärsytti, eihän minulle nyt yleensä näin käy koskaan. Käännyimme ympäri ja Sissi odotti ovella kun hain hanskani. 

Lähdin taluttamaan Sissiä tiellä ajatuksena tehdä noin kilometrin mittainen kävely tielle jossa on kunnon ylämäki kotiinpäin tultaessa. Alkukävelyn on oltava reipasta niin että lihakset lämpiävät. Kun käännyin pikkutielle minua houkutti ottaa ohjat ja lähteä ohjasajamaan. Jossain takaraivossa oli halu “varmistaa että Sissi oiisi avuilla ja kuulolla” kun tunti alkaa. Tavallisesti talutan ohjasta alkuverkka käynnin ja päätin että niin kannattaisi tehdä nytkin. Tuskin suoraan tallista otettua hevosta kannattaisi lähteä vääntämään. Hämmästyin että tunti aiheutti tällaista painetta ja mietin että ilman alkukäyntiä saisin varmasti vaan Sissin huonolle tuulelle ja huonommalle tuntumalle. Päätin keskittyä itseeni ja aloin pyörittämään hartioitani ja venyttelemään niskaani.

Käynnistin askelmittarin hieman myöhässä ja juttelimme hetken naapurin kanssa joten 1,5km olisi oikeampi luku. 

Kävelimme mäen alas ja kääntyessämme kotiin, vaihdoin Sissin oikealle puolelle. Kävellytän aina molemmilta puolilta, jotta talutamisen vaikutus olisi mahdollisimman tasapuolinen. Tässä vaiheessa alkuverkka oli saanut minut lämpeämään ja sain alkaa avaamaan takkiani. Samalla mietin olisiko jo pian aika alkaa kävelyttää Sissiä loimi päällä, mutta päätin että vielä ei ole riittävän kylmä. Olisin kävellyt hieman pidemmälle mutta halusin ehtiä kentälle ajoissa.

Tulimme kentälle ja riisuin takin ja lähdin käynnissä hakemaan tuntumaa ja taipumista. Teki mieli lähteä ravaamaan koska Sissi  voi olla alkuun hieman tahmea ja halusin korjata tilanteen mutta päädyin kävelemään jotta uusi opemme näkisi Sissin alusta.

Kuulostiko siltä että olen jännittävää tyyppiä? Vai tunnistitko itsessäsi saman tapaisia muutoksia kun olet menossa tunnille tai tekemässä hevosesi kanssa jotakin tavallisesta poikkeavaa? Kilpailutilanteessa tulee varmasti vielä helpommin tehtyä huonoja päätöksiä niissä asioissa mitä nyt mietin. Alkukävely jää liian lyhyeksi, haluaa lähteä valmistelemaan ja varmistelemaan minkälainen hevosen pitäisi olla, ei hengitä kunnolla, unohtelee asioita, säätää…

Alkukävely on mielestäni tosi tärkeä ja toivoisin että useampi olisi kävelyttämässä hevosia myös ennen ohjasajoa.

Tiedostaminen on ensimmäinen askel tehdä asioita paremmin. Kiinnittämällä huomioita itseensä ja miettimällä miltä itse tuntuu tänään, saa usein selityksen miksi hevonen ei aina tunnu samalta.