[dropcap style=”font-size: 40px; color: #9b9b9b;”] M [/dropcap] iten voi olla niin vaikeata kertoa miltä tuntuman pitäisi tuntua ja miten ohjasajaessa tulisi liikkua? Ohjasajoin eilen mahtavaa Hannoverilaista ja jumppasin hevosta parhaani mukaan. Lopuksi omistaja harjoitteli hetken opastuksellani. Mari on kolmella tunnilla oppinut hurjasti ja hän on myös treenannut kotona ahkerasti! On hienoa huomata, että saa muitakin innostumaan ohjasajosta!
[dropcap style=”font-size: 40px; color: #9b9b9b;”] M [/dropcap] ari pitää jo ohjia mallikkaasti ja osaa hyödyntää omaa liikkumista yhtenä apuna. Eilen Mari kysyi miten väistön jyrkkyyteen voi vaikuttaa. Haasteena oli selittää miten hevonen saadaan liikkumaan ”pohkeen ja kuolaimen välissä”, eli riittävällä kuolaintuella. Itse väistäminen on ohjasajaen helppoa mutta tärkeätä on saada hevonen liikkumaa myös suoraan eteen ja kääntymään jyrkästikin kevyellä kuolaintuntumalla. Liian helposti hevonen haluaa väistää aina kun päätä kääntää. Teimme käännöksiä radan poikki ja suoristimme Santtua mahdollisimman tarkasti suorilla. Näin löysimme eteenpäinpyrkimyksen ja väistötkin paranivat hienosti. Ensi kerralla Marilla on varmasti jo uusi haastava kysymys. Sitä odotellessa ajattelin tutkia miten oikean tuntuman saa aikaiseksi ja miten asian voi vielä paremmin selittää.
Kuvassa Santtu ja Mari
[facebook]
1 Comment
Paula · 17/06/2012 at 10:35
Olisi Lotta kiinnostavaa kuulla lisää ajatuksiasi siitä, miten lähtisit työskentelemään sellaisen hevosen kanssa, jolla luontaista eteenpäinpyrkimystä ei ole käytännössä ollenkaan. Voisiko maasta käsin ja ohjasajaen jotenkin tukea hevosta löytämään liikkumisen ilon?