Vuosi on taas vaihtumassa ja kävellessäni Calvinin kanssa maastossa tänään mietin mitä kaikkea tähän vuoteen on mahtunut.
1. Alkuvuosi oli tavallista rauhallisempi kun jäin maaliskuun alusta kotiin odottamaan esikoiseni saapumista. Otto syntyi huhtikuun puolessa välissä ja pikkumies on tottakai vuoden ylivoimainen kohokohta! Koska poika on ollut terve ja reipas on ollut mahdollista tehdä paljon muutakin.
Oton kanssa hakemassa pikku karkulainen kotiin.
2. Schanne lupautui ajamaan Calvinia huhti-toukokuussa ja kun itse pääsin ohjiin kesäkuussa päätimme lähteä käyttämään kaksi vuotta sitten saavuttamamme SM-kvaali Savijärven kaiken lisäksi kansainvälisissä kilpailuissa. Torstaina ajaessani Calvin tuntui varsin pirteältä, mutta yritin olla korjailematta häntä liikaa, mikä olisi voinut ärsyttää kisoja rakastavaa poniani. Perjantaina Calvin oli jo tottunut kisapaikkaan ja teki hienon koulun joka riitti kolmanteen sijaan. Ei hullumpaa, ensimmäinen ratamme vuoteen täysi isolla kentällä! Maratoni oli hauska mutta ei tuloksellisesti erikoinen. Tarkkuudessa muistan päättäneeni kun yritin jollakin lailla osua viitosporttiin, etten enää ikinä lähde vaikean tason kilpailuun ilman kunnon rataharjoituksia. Sen verran kovaa siellä saa ajaa nykyään!
Calvin kiitää tarkkuudessa eikä kuski ehdi mukaan. Kuva: Tiia Forsell
Kun kokonaiskisasta tuli kuitenkin seitsemäs SM-mitali, pronssinen sellainen, saa olla viikonloppuun todella tyytyväinen! Iso kiitos kaikille jotka minua auttoi Oton, ponin ja kuljetusten kanssa!
Oton ensimmäinen ajurikokous.
3. Elokuussa olin puhunut Ann-Katrinin ympäri (noi ei se oikeasti hirveesti puhumista vaatinut) starttaamaan Calvinilla Wiurilan kisoissa. Teimme kolme viikkoa tiiviisti töitä kisojen eteen, AK taisi ajaa noin viisi kertaa viikossa. Harvoin on nähnyt että kuski tulee niin keskittyneenä ajamaan. Ilmeestä oikein näki että hän oli päättänyt korjata viime päivän virheensä ja tulostahan syntyi! Opin myös itse tunteja pitäessäni paljon. Jo se että tunnen Calvinin niin hyvin ja pystyin aina itse ajamaan ja tuntemaan missä ongelma oli jos jokin homma ei toiminut auttoi paljon. Sivusta on todella vaikeata nähdä kaikkea mitä hevosen ja kuskin välillä tapahtuu, mutta hevonen osaa kertoa miten sitä on ajettu. Todella antoisaa minullekin! Kisoissa jännitti eniten lähteä groomiksi kouluun: miten AK selvittäisi kisavireisen ponini? ja miten Calvin käyttäytyisi? Calvin saattoi välillä kotona olla jopa hieman laiska ja jotta pääsisimme “kisavireeseen” laukkailin välillä Calvinilla ja loin siihen hieman painetta ennenkuin AK taas jatkoi. Annoin groominpenkiltä neuvoja siihen asti kuin tuomarin kello soi ja jälkeen päin AK kertoi että se auttoi häntä pitämään pään kylmänä ja todellakin ajaa ohjelman läpi. Kaikkihan tiedämme tunteen kun jännittää niin paljon että tuntuu siltä kun olisi vaunuissa vaan kyydissä katselemassa miten kuski antaa hevosen viedä läpi ohjelman tekemättä virheille mitään. Homma toimi kuitenkin nyt hienosti!
Calvin lasikotteli myös kotona välillä lisäyksissä ja olin yrittänut lohduttaa AKta että se kyllä lähtee lisäyksiin tosipaikan tullessa. Kun käänsimme ensimmäiselle lävistäjälle poni lähti venyttämään askelta ja hieman hirvitti miten se tulee kulmassa takaisin kun AK vielä suhisi sille lisää! En tiedä hirvittikö sama asia kolmatta tuomaria kun antoi 7,5 liikkeestä ja kaksi muuta tuomaria anvoivat 10 ja 9! =) Seuraavasta lisäyksestä tuli vielä toinen 10 ja 9! Enpä itse ole vastaavaa riviä koskaan tuomareilta saanut!
Maraton sujui muuten hyvin mutta groomi, siis minä töppäsi A:n ajoissa niin pahasti että luokan kokonaisvoitto meni siinä. Joka tapauksessa oli hieno kokemus minulle voida lainata kokenutta ponia vähemmän kokeneelle kuskille! Tähän on liian harvoin valjakkoajossa mahdollisuutta!
4. Ohjasajettavia hevosia ja ohjasajoa itse harrastavia tuntuu tulevan koko ajan lisää ja siitä olen todella iloinen! Näin uudenvuoden lupausten aikaan voin suositella ottamaan ohjasajoa viikko-ohjelmaan, se on hyvä tapa saada liikuntaa itsekin.
5. Viime vuonna ajoin Lyylillä muutaman noviisiluokan ja tällä kaudella pääsin Heidin ja Lyylin kyytiin groomina. Lisäksi muutamia muita kuskeja auttaneena lähdin 1-tason valmentajakoulutukseen. Tammikuun lopussa on seuraava lähijakso johon Calvin pääsee mukaan, joten treenit on täydessä vauhdissa! On aina yhtä kivaa saada kuulla palautetta joltakin oppilaalta että jokin asia on mennyt eteenpäin tai että jotakin mitä olen sanonut on herättänyt uusia ajatuksia. Nautin suuresti kaikista mielenkiintoisista keskusteluista hevosista, niiden ongelmista ja sieluista.
Olen ihminen joka rakastaa listoja kaikissa muodoissa: ostoslistoja, pakkauslistoja ja eteenkin Schannen kammoksuvia to-do-listoja. Viime vuonna kirjoitin ensimmäisen “haluan tehdä”-listan ja taidan tehdä sen tänäkin vuonna. Kaikkea en siltä listalta saanut tehtyä mutta ainakin valmentajakoulutukseen hakeminen ja muutama muukin asia olisi muuten jäänyt toteuttamatta. Haaveesta tulee suunnitelma kun sen pistää paperille, tai miten sen nyt menikään.
Letkeää ja vauhdikasta vuotta ja kautta 2016!
0 Comments